Kirjoittamani näyttelyn avajaispuhe:

Hyvää iltaa kaikille, ja lämpimästi tervetuloa TOIVO-näyttelyn avajaisiin.

On hienoa nähdä teidät täällä tänään ja kiitos, että olette tulleet jakamaan tämän hetken meidän kanssa.

Tämä näyttely on kymmenen Gradialta valmistuvan valokuvaajan yhteinen näyttely. Meitä yhdistää valokuvaus, mutta jokaisella meistä on oma tapamme katsoa maailmaa ja oma tapamme kertoa siitä kuviemme kautta.

Kun tämän näyttelyn teemaksi valikoitui toivo, aihe tuntui samaan aikaan hyvin yksinkertaiselta ja valtavan suurelta. Mitä toivo oikeastaan on? Se voi olla jotain suurta, uskoa siihen, että vaikeasta tilanteesta päästään eteenpäin tai että tulevaisuudessa asiat voivat olla paremmin. Ehkä useimmiten kuitenkin toivo löytyy paljon pienemmistä asioista.

Se voi olla toinen ihminen. Katse. Kosketus. Valo pimeässä metsässä. Muisto jostakin tärkeästä. Ajatus siitä, että huomenna voi tapahtua jotain hyvää. Joskus toivo on hyvin vahvaa ja näkyvää. Joskus se on lähes huomaamatonta. Ja joskus sitä joutuu todellakin etsimään. Tässä näyttelyssä tuo sama sana – toivo – on saanut kymmenen erilaista tulkintaa.

Kun katsoo ympärilleen, huomaa nopeasti, ettei näyttely anna yhtä vastausta siihen, miltä toivo näyttää. ja juuri niin sen mielestäni kuuluukin olla. Me emme halunneet kertoa katsojalle, mitä toivo on. Haluamme ennemmin kysyä: Mitä se on sinulle? Mistä sinä löydät toivoa?

Aihe tuntuu erityisen ajankohtaiselta tässä maailmassa, jossa ympärillämme on paljon epävarmuutta. Uutisissa ja arjessa tulee helposti vastaan asioita, joiden keskellä tulevaisuuteen luottaminen ei aina tunnu itsestään selvältä.

Tämä hetki merkitsee meille tekijöille myös yhden vaiheen päättymistä ja uuden alkamista. Olemme valmistumassa valokuvaajiksi. Sen jälkeen jokaisen polku jatkuu hieman eri suuntaan, eikä kukaan meistä tarkalleen tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siinäkin mielessä tämän näyttelyn nimi tuntuu aika osuvalta.

Taiteen ja valokuvauksen tekemiseen liittyy paljon epävarmuutta, mutta samalla siihen liittyy myös valtavasti toivoa. Jokainen uusi kuva alkaa ajatuksesta, että tästä voi syntyä jotain. Jokainen projekti alkaa siitä, että päätämme yrittää. Haluan kiittää kaikkia tämän näyttelyn tekemiseen osallistuneita ja kaikkia, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella. Erityiskiitos Mikolle, Simolle ja koko Gradian väelle jotka ovat meitä auttaneet ja ohjanneet niin opintojen kuin myös tämän näyttelyn rakentamisen aikana.

Lisäksi haluan kiittää ja nimetä näyttelyryhmämme. Kiitän Sonja Poikolaista, Martti Koskista, Samuli Lindströmiä, Monica Hautaniemeä, Anni Ilvestä, Jukka Rastasta, Antti Makkosta, Juuli Piirosta, Anne Välimäkeä ja Miikka Liimataista.

Näyttelyn tekeminen yhdessä on ollut osa meidän opiskelumatkaa, jonka olemme kulkeneet tähän pisteeseen saakka. Muutama näyttö on meillä vielä puristamatta maaliin ennen valmistumista, mutta tänään saamme jo etukäteen nauttia työmme hedelmistä näyttelyn muodossa.

Valokuvan hienous on siinä, että kun kuva ripustetaan seinälle, se ei ole enää pelkästään kuvaajan. Jokainen katsoja tuo siihen mukanaan omat kokemuksensa, muistonsa ja ajatuksensa. Siksi toivon, että tänä iltana ette vain katso kuvia, vaan pysähdytte niiden äärelle. Kaikki ansaitsemme hippusen toivoa elämäämme.

Kiitos, että olette paikalla! Toivotan oikein hyvää ja onnistunutta avajaisiltaa kaikille!